Viime aikoina PFAS-yhdisteet ovat nousseet yhdeksi puhutuimmista aiheista kemikaalivaatimusten ja vaatimustenmukaisuuden kentällä. Ainutlaatuisen kemiansa ja ominaisuuksiensa vuoksi – minkä takia niitä kutsutaan usein ”ikuisiksi kemikaaleiksi”. PFAS-aineita on käytetty laajasti monilla eri toimialoilla ja niitä esiintyy monenlaisissa tuotteissa ja materiaaleissa. PFAS-yhdisteitä voi löytyä sekä tarkoituksella lisättyinä että epäpuhtauksina pieninä pitoisuuksina.
Viranomaiset ympäri maailmaa pyrkivät nyt nopeassa tahdissa rajoittamaan, raportoimaan ja lopulta poistamaan PFAS-yhdisteiden käytön.
Tässä artikkelissa annamme yleiskuvan siitä, mitä PFAS-aineet ovat, miksi ne ovat merkityksellisiä, mitä nykyisiä ja tulevia lakisääteisiä velvoitteita niihin liittyy sekä mitä yritykset voivat tehdä jo tänään varmistaakseen vaatimustenmukaisuuden ja valmistautuakseen tuleviin muutoksiin.
Mitä PFAS-yhdisteet ovat?
Mitä PFAS-aineet ovat?
PFAS on lyhenne sanoista per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet (Per- and polyfluorinated alkyl substances). Ne ovat ryhmä pysyviä orgaanisia yhdisteitä, joille on yhteistä se, että ne koostuvat hiiliketjusta, jossa vetyatomit ovat kokonaan tai osittain korvattu fluoriatomeilla.
Yhteistä kaikille PFAS-aineille on niiden erittäin suuri kemiallinen stabiilisuus sekä se, että ne ovat ihmisen valmistamia – niitä ei esiinny luonnossa luonnollisesti muodostuneina. Juuri tämä kemiallinen pysyvyys antaa PFAS-aineille niiden hyödylliset ominaisuudet, kuten veden-, rasvan- ja lämmönkestävyyden.
Samat ominaisuudet, jotka tekevät PFAS-yhdisteistä hyödyllisiä esimerkiksi tarttumattomissa keittoastioissa ja vettähylkivissä vaatteissa, tekevät niistä myös erittäin pysyviä ympäristössä ja ihmiskehossa.
PFAS-yhdisteiden määritelmä
PFAS-yhdisteiden määritelmä on kehittynyt merkittävästi ajan myötä eri sääntelyviranomaisten ja kansainvälisten viitekehysten piirissä. Tämä heijastaa sekä tieteellisen ymmärryksen lisääntymistä, että sääntelyn tarpeiden laajentumista.
Varhaisissa määritelmissä PFAS-aineisiin viitattiin melko väljästi esimerkiksi nimillä perfluoratut kemikaalit, fluoratut orgaaniset yhdisteet tai voimakkaasti fluoratut yhdisteet. Huomio kohdistui pääasiassa PFOA- ja PFOS-yhdisteisiin, jotka olivat pitkään tutkituimpia ja tunnetuimpia PFAS-aineita.
Nykyään useimmat sääntelyviranomaiset ja säädökset noudattavat, käyttävät tai viittaavat OECD:n vuonna 2021 julkaisemaan PFAS-määritelmään:
Tämä määritelmä on rakenteeseen perustuva, laaja-alainen ja tarkoitettu erityisesti sääntely- ja inventaariokäyttöön. Joidenkin lähteiden mukaan se kattaa jopa noin 24 miljoonaa rakennetta kemiallisissa tietokannoissa.
Käytännössä PFAS-aineet muodostavat useimpien säädösten näkökulmasta erittäin laajan synteettisten fluorattujen kemikaalien ryhmän, joka kattaa yli 10 000 ainetta. Ryhmään kuuluvat myös tunnetut yhdisteet, kuten PFOA, PFOS, PFHxS ja GenX.
Miksi PFAS-yhdisteet ovat ongelma?
PFAS-aineilla on laaja käyttöalue, ja nykyään niitä löytyy lähes kaikkialta ympäristöstä sekä lähes jokaisen ihmisen elimistöstä. Joidenkin tilastojen mukaan Euroopassa yli 20 miljoonaa ihmistä on altistunut juomavedelle, jossa PFAS-pitoisuudet ylittävät turvallisiksi katsotut rajat. PFAS-yhdisteitä kutsutaan usein ”ikuisiksi kemikaaleiksi” – termi, jota käytetään erityisesti mediassa – koska ne eivät hajoa ja pysyvät elimistössä pitkään.
Nämä aineet ovat äärimmäisen pysyviä ja kertyvät maaperään, veteen ja eläviin organismeihin. Tiettyjen PFAS-yhdisteiden on yhdistetty vakaviin terveysvaikutuksiin, kuten syöpään, maksa- ja kilpirauhassairauksiin sekä kehityshäiriöihin. Laajamittainen ympäristön saastuminen on johtanut mittaviin puhdistuskustannuksiin ja kasvaviin vastuuriskeihin yrityksille ja viranomaisille.
Sääntely ja rajoitukset
PFAS-yhdisteet ovat tällä hetkellä tiukan sääntelytarkastelun kohteena maailmanlaajuisesti. EU:ssa useat PFAS-aineet, kuten PFOA, PFOS ja PFHxS, on jo kielletty REACH-asetuksen ja POP-asetuksen (pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva asetus) nojalla. Lisäksi laaja rajoitusehdotus, joka kattaa tuhansia PFAS-aineita, on parhaillaan ECHA:n arvioitavana.
Yhdysvalloissa EPA on asettanut kansalliset juomaveden raja-arvot useille PFAS-yhdisteille ja luokitellut PFOA:n ja PFOS:n vaarallisiksi aineiksi CERCLA-lainsäädännön (Superfund) mukaisesti. Tämä käynnistää velvoitteita liittyen puhdistustoimiin ja raportointiin.
Maailmanlaajuisesti Tukholman yleissopimus jatkaa PFAS-aineiden lisäämistä pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP) luetteloon.
Alla on luettelo keskeisistä alueellisista säädöksistä, joita yritysten tulisi seurata ja – soveltuvin osin – noudattaa:
Kansainvälinen / sopimustaso
Tukholman yleissopimus (POP-yhdisteet): Useita PFAS-alaryhmiä on jo lueteltu pysyvinä orgaanisina yhdisteinä (POP). PFOA (ja siihen liittyvät aineet) sekä PFHxS (ja siihen liittyvät aineet) on sisällytetty luetteloihin, ja yleissopimus on myös tarkastellut lisäaineiden (esimerkiksi pitkäketjuisten PFCA-yhdisteiden) lisäämistä luetteloon. Luetteloon ottaminen johtaa tyypillisesti käytön kieltämistä tai asteittaista poistamista koskeviin velvoitteisiin sopimuspuolille.
Euroopan unioni
Nykyiset toimenpiteet: Osa PFAS-aineista (esim. PFOA ja tietyt pitkäketjuiset PFCA-yhdisteet) on jo rajoitettu EU-lainsäädännön nojalla (REACH-asetus / POP-asetus). Lisäksi on viime aikoina otettu käyttöön lisärajoituksia, kuten sammutusaineita (palontorjuntavaahdot) koskevat säännökset.
ECHA / REACH – ryhmärajoitusehdotus: Vuonna 2023 ECHA esitti laajan ryhmärajoitusehdotuksen, joka koskee ”kaikkia PFAS-aineita” (valmistus, maahantuonti ja käyttö) REACH-asetuksen nojalla. Yli 5 600 sidosryhmäkommentin arvioinnin jälkeen ECHA julkaisi päivitetyn rajoitusehdotuksen 20. elokuuta 2025. Ehdotus on nyt jälleen julkisessa kuulemisessa, ja ECHA sekä jäsenvaltiot ovat laajentaneet soveltamisalaa. Mukaan on lisätty kahdeksan uutta sektoria, kuten painaminen, tiivistys, koneet ja laitteet, lääkinnällinen käyttö, puolustus, räjähteet, tekniset tekstiilit sekä laajemmat teolliset käyttökohteet.
PFAS-päästöjen minimoimiseksi on esitetty kolme erilaista rajoitusvaihtoehtoa (RO):
- RO1: Täyskielto kaikille käyttötarkoituksille, 18 kuukauden siirtymäajalla.
- RO2: Kielto, johon liittyy määräaikaisia poikkeuksia (6,5–13,5 vuotta) tietyille käyttökohteille – tilanteissa, joissa on riittävän vahvaa näyttöä siitä, että sopivia vaihtoehtoja ei ole saatavilla sääntelyn voimaantulohetkellä (ns. alhainen korvattavuus).
- RO3: PFAS-aineiden käytön jatkuminen tiukkojen päästöraja-arvojen puitteissa tai lisättyjen päästöjen hallintatoimenpiteiden avulla, joilla parannetaan RO2-vaihtoehdon tehokkuutta.
Yritysten, jotka myyvät tuotteita EU-markkinoille, tulisi kuitenkin varautua kiristyvään sääntelyyn ja valmistautua asteittaisiin kieltoihin ja/tai poikkeuksiin välttämättömiksi katsotuille käyttökohteille.
Yhdysvallat
Juomavesisääntely ja vaaralliseksi luokittelu: EPA vahvisti vuonna 2024 useille PFAS-yhdisteille kansalliset juomaveden enimmäispitoisuusrajat (MCL) ja luokitteli PFOA:n ja PFOS:n vaarallisiksi aineiksi CERCLA-lainsäädännön (Superfund) mukaisesti. Tämä mahdollistaa tiukemmat raportointi-, puhdistus- ja vastuuvelvoitteet. EPA on lisäksi hyödyntänyt TSCA-lainsäädännön toimivaltuuksia vaatiakseen raportointia ja muita toimenpiteitä.
Nämä toimet luovat velvoitteita valmistajille, maahantuojille sekä vesi- ja jätehuollon toimijoille.
Muut kansalliset ja alueelliset toimenpiteet (esimerkkejä)
Tukholman yleissopimus muissa maissa ja alueilla: Luetteloitujen aineiden kansallinen toimeenpano (esimerkiksi valmistuksen ja käytön kiellot tai rajoitukset) on yleistä monissa maissa ja alueilla.
Australia ja Uusi-Seelanti, Kanada, useat Yhdysvaltojen osavaltiot sekä Aasian lainkäyttöalueet ovat ottaneet käyttöön toimintasuunnitelmia, tiettyihin käyttökohteisiin kohdistuvia kieltoja (erityisesti AFFF-sammutusaineet), raportointivelvoitteita sekä saastuneiden alueiden kunnostusta koskevia sääntöjä. Valvonta ja täytäntöönpano kehittyvät nopeasti, minkä vuoksi yritysten on seurattava paikallista sääntelyä niillä markkinoilla, joilla ne toimivat tai joista ne hankkivat tuotteita.
Ruotsi on yksi EU:n johtavista maista, joka ajaa tiukempaa PFAS-sääntelyä. EU:n PFAS-rajoitusehdotuksen yhteiskirjoittajana Ruotsi on keskeisessä roolissa REACH-rajoitusasiakirjan laatimisessa. Ruotsin kemikaalivirasto Kemikalieinspektionen (KEMI) on julkaissut yksityiskohtaista ohjeistusta päivitetystä rajoitusasiakirjasta – ohjeistus on saatavilla viranomaisen verkkosivuilla.
Lisäksi Ranska on ottanut rohkean ja itsenäisen linjan omalla kansallisella PFAS-lainsäädännöllään, ja asemoinut itsensä eurooppalaiseksi edelläkävijäksi. Aiemmin tänä vuonna Ranska hyväksyi kansallisen lain (Laki nro 2025-188), joka menee EU-tason toimia pidemmälle. Laki sisältää PFAS-kiellon kuluttajatuotteissa (esim. kosmetiikka, tekstiilit, suksivoiteet) tammikuusta 2026 alkaen. Lisäksi se säätää laajennetun kiellon kaikkiin tekstiileihin vuoteen 2030 mennessä, rajatuin poikkeuksin, asettaa tiukat päästörajat teollisille jätevesille sekä velvoittaa PFAS-seurantaan juomavedessä. Lopuksi laki ottaa käyttöön ankarat taloudelliset seuraamukset PFAS-päästöistä kannustaakseen niiden poistamiseen käytöstä.
Viranomaiset ympäri maailmaa siirtyvät yksittäisten PFAS-yhdisteiden hallinnasta kohti kokonaisten PFAS-ryhmien tai laajojen käyttökategorioiden rajoittamista. Suurin osa sääntelystä on edelleen kehitysvaiheessa tai ei ole vielä tullut voimaan.
Yritysten on syytä varautua lisääntyviin kieltoihin, raportointivelvoitteisiin, saastuneiden alueiden puhdistusvelvollisuuksiin sekä hankinta- ja toimialakohtaisiin kieltoihin (esimerkiksi tekstiilit, elintarvikekontaktimateriaalit ja sammutusvaahdot).
Missä PFAS-yhdisteitä esiintyy?
Per- ja polyfluorattuja alkyyliyhdisteitä on valmistettu 1950-luvulta lähtien, ja niitä on käytetty laajasti erilaisissa tuotteissa ja kemiallisissa valmisteissa. PFAS-aineita on hyödynnetty niiden toivottujen teknisten ominaisuuksien vuoksi, jotka ovat joissakin käyttökohteissa edelleen ainutlaatuisia. Tämän vuoksi sopivan korvaavan aineen löytäminen ei valitettavasti ole aina mahdollista kaikissa sovelluksissa.
Monet PFAS-yhdisteet hylkivät rasvaa, likaa ja vettä, minkä vuoksi ne soveltuvat hyvin pakkausmateriaaleihin, kuten paperiin, tekstiileihin ja nahkaan. Monet PFAS-aineet toimivat myös tensideinä, ja niitä käytetään esimerkiksi pesuaineissa, maaleissa, vahoissa ja kosmetiikassa. Tiettyjä PFAS-yhdisteitä käytetään palontorjuntavaahdoissa palavien nesteiden sammuttamiseen. PFAS-aineet pystyvät nopeasti muodostamaan ohuen kalvon vaahdon ja palavan nesteen väliin, mikä estää hapen pääsyn ja tukahduttaa palon.
Niitä käytetään myös elektroniikassa, kuten älypuhelimissa, aurinkokennoissa sekä lääkinnällisissä laitteissa.
PFAS-yhdisteitä pidetään erittäin tehokkaina aineina, koska ne kestävät poikkeuksellisen hyvin ultraviolettisäteilyä, muita kemiallisia aineita ja korkeita lämpötiloja. Tämän seurauksena vain pienet pitoisuudet riittävät usein halutun vaikutuksen saavuttamiseen tuotteessa.
Myös kierrätetyt materiaalit ja tuotantolaitteet voivat muodostua toissijaisiksi PFAS-lähteiksi. Koska PFAS-aineet voivat siirtyä ja saastuttaa tuotantolinjoja, tahaton ristikontaminaatio (esimerkiksi PFAS-yhdisteiden siirtyminen ei-PFAS-tuotteisiin laitteiden, öljyjen tai kierrätysmateriaalien kautta) on tunnistettu merkittäväksi toimitusketjuriskiksi.
Miten yritykset voivat toimia?
Euroopan unioni arvioi parhaillaan laajaa REACH-asetuksen mukaista rajoitusehdotusta, joka voi merkittävästi rajoittaa PFAS-aineiden käyttöä eri toimialoilla. Tämä sääntelyn kiristyminen tekee ennakoivasta toiminnasta välttämätöntä yrityksille jo nyt.
Ensimmäinen askel on ymmärtää, missä PFAS-aineita käytetään omassa organisaatiossa. Yritysten tulisi aloittaa tunnistamalla ja dokumentoimalla PFAS-aineet materiaaleissaan, koostumuksissaan ja toimitusketjuissaan. PFAS-pitoisia tuotteita koskevan inventaarion laatiminen on ensimmäinen sekä lainsäädännöllinen että käytännöllinen askel kohti vaatimustenmukaisuutta.
Tämä vaihe sisältää yleensä seuraavat toimenpiteet:
- Käyttöturvallisuustiedotteiden (KTT) ja teknisen dokumentaation tarkastelun*
- Yhteydenpidon toimittajiin, jotta saadaan yksityiskohtaisempia tietoja kemiallisesta koostumuksesta
- Kemikaalien hallintajärjestelmien hyödyntämisen, jotta PFAS-yhdisteitä sisältävät aineet voidaan tunnistaa ja merkitä
* Käyttöturvallisuustiedotteet (KTT) ovat hyvä lähtökohta PFAS-yhdisteiden tunnistamiselle, mutta niillä on myös rajoituksensa. Monia PFAS-aineita ei ole luokiteltu vaarallisiksi, eikä niitä siksi välttämättä mainita KTT:ssä – erityisesti silloin, kun ne esiintyvät pieninä pitoisuuksina (alle raja-arvojen) tai on ilmoitettu epämääräisillä nimikkeillä, kuten ”fluoratut yhdisteet”. Pelkästään KTT:ihin tukeutuminen voi näin ollen johtaa puutteelliseen tunnistamiseen, minkä vuoksi yritysten tulisi täydentää tietoja toimittajakyselyillä ja kohdennetuilla analyyseillä.
Seuraavaksi, kun PFAS-aineet on tunnistettu, yritysten tulisi arvioida:
- Altistumisriskit työntekijöille, kuluttajille ja ympäristölle
- Sääntelyriskit, mukaan lukien nykyiset ja tulevat rajoitukset
- Maineriskit, jotka liittyvät PFAS-aineiden käyttöön
Korvaamis- ja käytöstäpoistostrategiat:
Yrityksen tavoitteista ja kunnianhimosta riippuen on mahdollista edetä pidemmälle ja laatia korvaamis- ja käytöstäpoistostrategioita PFAS-aineille. Korvausarviointeja tehtäessä yritykset voivat selvittää turvallisempia vaihtoehtoja ja lopulta päättää niiden käyttöönotosta.
Toinen vaihtoehto on yhteistyö toimittajien kanssa ja tuotteiden uudelleenformulointi. Lisäksi vaiheittaisen korvaamissuunnitelman toteuttaminen, joka on linjassa sääntelyn aikataulujen kanssa, voi auttaa yrityksiä saavuttamaan PFAS-vapaan toiminnan pitkällä aikavälillä.
Samanaikaisesti sisäisten ohjeiden laatiminen, henkilöstön ja toimitusketjun kouluttaminen riskeistä ja turvallisesta käsittelystä voi merkittävästi parantaa hallintaa.
Lisäksi yritysten tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä toimittajien kanssa saadakseen vaatimustenmukaisuusvakuutuksia, päivittää käyttöturvallisuustiedotteet (KTT) ja varmistaa asianmukainen jätehuolto. Mikäli PFAS-aineiden käyttö on väistämätöntä, on tärkeää dokumentoida välttämättömän käytön perustelut ja pysyä edellä käytöstäpoiston määräaikoja.
Yrityksen sisäisen työryhmän tai task force -ryhmän perustaminen vaatimustenmukaisuuden, korvaamisen ja viestinnän hallintaan voi olla erittäin hyödyllistä. Tarvittaessa ja soveltuvin osin on suositeltavaa hyödyntää akkreditoituja laboratorioita analyyttiseen testaukseen sekä säilyttää dokumentaatio, joka osoittaa huolellisen toiminnan (due diligence).
Lopuksi sääntelyn kehittymistä on seurattava aktiivisesti – säännöt muuttuvat nopeasti, ja ennakoiva hallinta on paras oikeudellinen suoja.
Kaipaatko apua kemikaalien hallinnassa? Me autamme!
EHS-konsulteillamme on laaja kokemus kemikaalien hallinnasta, kuten kemikaalien korvaamisesta ja riskiarvioinneista. He ovat valmiita auttamaan teitä kemikaaliturvallisuuden kehittämisessä ja lainsäädännön vaatimuksissa. Tarjoamme myös koulutuksia ympäristö- ja työlainsäädännöstä, REACH-säädöksistä, kemikaalien hallinnasta ja riskien arvioinnista.
Heräsikö sinulle kysyttävää? Ota rohkeasti yhteyttä klikkaamalla vihreää painiketta, tai laittamalla meille sähköpostia osoitteeseen consulting@intersolia.com
